Sunnuntaina sain nukuttua jo seitsemään asti, kivasti Antin ja Juhan välissä. Aamupala syötiin nopeasti alakerran aamupala-paikassa ja sitten pika-marssimme takaisin laituri-alueelle josta lähti lautta Alcatraziin. Alcatrazissa oli rempsahtaneita rakennuksia ja kuuloke-pojainen kierros itse vankilaan. Kierros oli hienosti toteutettu, ääni-efektejä ei säästelty ja päälimmäiseksi jäi mieleen että eristysselli ei voi tehdä kellekään mitään hyvää.
Alcatrazissa oli myös se hieno puoli että sieltä näki San Franciscon ja kuuleman mukaan myös hyvillä tuulilla kuuli ja haistoi. Mahtoi vituttaa, tulee mieleen ihan Isosaaren linnake Helsingin edustalla.
Palattuamme mantereelle otimme cable carin ja matkasimme kohti Lombard Streetiä. Lombard Street on tiukasti nouseva katu täynnä tiukkoja käännöksiä ja tietä reunustaa puutarha. Koska kadunpätkä on niin erikoinen, ajelee sitä paikallisten asukkaiden iloksi jatkuvasti autoja alas.
Lombardin jälkeen lähdimme hakemaan lentokentällä sijaitsevalta autovuokraamolta autoja ja totuttelemaan ajamiseen isommilla teillä ja uusilla liikennesäännöillä. Täällä nimittäin saa kääntyä oikealle punaisista ja monet risteykset on hoidettu niin että jokaisesta suunnasta tulevalla on stop-merkki edessää jolloin risteyksestä mennään FIFO-periaatteella.
Auto-tiimi eli Antit, Juha ja minä kävimme hakemassa Tarun, Tonin ja Ninan puistosta rannan läheltä jonka jälkeen suuntasimme kohti Golden Gatea ranta-reittiä pitkin. Silta oli komea ja sen jälkeen jatkoimme kohti Muirwoodsia.
Muirwoods on metsikkö täynnä näitä isoja Kalifornian punapuita ja on vain lyhyen automatkan päässä San Franciscosta. Helppo löytää, pitää vain seurata ohjeita ja meillä oli vielä Tom-Tom toisessa autossa.
Kun Tom-Tom kehotti kääntymään tielle jota ei ole olemassa, rupesi epäilys heräämään. Jatkoimme kuitenkin johonkin hyvältä tuntuvaan suuntaan ja ajoimme tunnin verran kapeita vuoristotöitä, ensiks ylös ja sitten alas. Lopulta päästyämme Muirwoodsiin oli pimeää ja puisto oli suljettu. Kävimme kuitenkin hieman käppäilemässä ja ottamassa pakolliset puunhalaus-kuvat.
Koko paluumatkan haaveissa olivat kunnon amerikkalaiset hampurilaiset. Hotellilta poimimme juuri saapuneen Ollin mukaan ja lähdimme metsästämään hampurilais-ravintolaa. Kymmenen aikaan niitä ei vaan ollut auki ja lopulta päädyimme toisen italialaiseen ravintolaan johon jätimme vahingossa vielä tupla-tipit. Yö-menoista oli taas puhetta mutta päädyimme kuitenkin suoraan hotelliin.
-Jarkko
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti