18.7 Alcatraz ja autot

Sunnuntaina sain nukuttua jo seitsemään asti, kivasti Antin ja Juhan välissä. Aamupala syötiin nopeasti alakerran aamupala-paikassa ja sitten pika-marssimme takaisin laituri-alueelle josta lähti lautta Alcatraziin. Alcatrazissa oli rempsahtaneita rakennuksia ja kuuloke-pojainen kierros itse vankilaan. Kierros oli hienosti toteutettu, ääni-efektejä ei säästelty ja päälimmäiseksi jäi mieleen että eristysselli ei voi tehdä kellekään mitään hyvää.





Alcatrazissa oli myös se hieno puoli että sieltä näki San Franciscon ja kuuleman mukaan myös hyvillä tuulilla kuuli ja haistoi. Mahtoi vituttaa, tulee mieleen ihan Isosaaren linnake Helsingin edustalla.

Palattuamme mantereelle otimme cable carin ja matkasimme kohti Lombard Streetiä. Lombard Street on tiukasti nouseva katu täynnä tiukkoja käännöksiä ja tietä reunustaa puutarha. Koska kadunpätkä on niin erikoinen, ajelee sitä paikallisten asukkaiden iloksi jatkuvasti autoja alas.


Lombardin jälkeen lähdimme hakemaan lentokentällä sijaitsevalta autovuokraamolta autoja ja totuttelemaan ajamiseen isommilla teillä ja uusilla liikennesäännöillä. Täällä nimittäin saa kääntyä oikealle punaisista ja monet risteykset on hoidettu niin että jokaisesta suunnasta tulevalla on stop-merkki edessää jolloin risteyksestä mennään FIFO-periaatteella.



Auto-tiimi eli Antit, Juha ja minä kävimme hakemassa Tarun, Tonin ja Ninan puistosta rannan läheltä jonka jälkeen suuntasimme kohti Golden Gatea ranta-reittiä pitkin. Silta oli komea ja sen jälkeen jatkoimme kohti Muirwoodsia.

Muirwoods on metsikkö täynnä näitä isoja Kalifornian punapuita ja on vain lyhyen automatkan päässä San Franciscosta. Helppo löytää, pitää vain seurata ohjeita ja meillä oli vielä Tom-Tom toisessa autossa.

Kun Tom-Tom kehotti kääntymään tielle jota ei ole olemassa, rupesi epäilys heräämään. Jatkoimme kuitenkin johonkin hyvältä tuntuvaan suuntaan ja ajoimme tunnin verran kapeita vuoristotöitä, ensiks ylös ja sitten alas. Lopulta päästyämme Muirwoodsiin oli pimeää ja puisto oli suljettu. Kävimme kuitenkin hieman käppäilemässä ja ottamassa pakolliset puunhalaus-kuvat.

Koko paluumatkan haaveissa olivat kunnon amerikkalaiset hampurilaiset. Hotellilta poimimme juuri saapuneen Ollin mukaan ja lähdimme metsästämään hampurilais-ravintolaa. Kymmenen aikaan niitä ei vaan ollut auki ja lopulta päädyimme toisen italialaiseen ravintolaan johon jätimme vahingossa vielä tupla-tipit. Yö-menoista oli taas puhetta mutta päädyimme kuitenkin suoraan hotelliin.


-Jarkko

17.7 Ensimmäinen päivä San Franciscossa

Jetlag. Heräsin kuudelta ja sain pyörittyä sängyssä kahdeksaan asti. Ensimmäisenä herättyäni pistin raportin irkkiin ja katsoin Facebookin. Sen jälkeen hampaiden pesu ja aamiaspaikan etsintä. Päädyimme italialais-alueella sijaitsevaan Mamas'iin. Mamas sijaitsi noin kilometrin päässä hotellilta joten kävelimme sinne vain huomataksemme pitkän jonon ulkopuolella. Kävely takaisin hotellille päin ja ensimmäisen lupaavan aamiaspaikan valinta tuotti tulosta: join elämäni siihen asti parhaan appelsiini-mehun.

Aamiaisen jälkeen suuntasimme turistien ykköskohteeseen eli Fisherman's wharfille. Laiturialueella oli vielä oikeaa kalastustoimintaa ja sitä kautta kaikkialla oli tarjolla tuoretta kalaa sekä epämääräisempiä mereneläviä. Ulkoa tuli tarkastettua Tyynellä Valtamerellä palvellut sukellusvene USS Pampanito, kuvattua laituri 39:llä makailevat merileijonat sekä ihmeteltyä menoa yleisesti.

Paikallisessa K-Kaupassa Walgrensissä oli jostain syystä deodorantit lukkojen takana ja herätin seurueessamme hilpeyttä kun tilasin asiakaspalvelijan avaaman dödö-hyllyn nappia painamalla. Painalluksesta seurasi kova-ääninen kuulutus "Customer service needed at deodorant department" sen sijaan että olisi sytyttänyt valon jossain kassalla kuten kuvittelin. Walgrensistä sai vielä hankittua joukkoliikenneliput.

Syy lippujen hankintaan oli cable car, sporan esihistoriallinen esi-isä. San Francisco on erittäin mäkinen kaupunki ja näillä vaunuilla pääsi sitten ajelemaan mäkiä ylös ja alas, kaiken lisäksi vielä tangon varassa vaunusta ulos roikkuen.




Cable careilla ajeltiin keskustaan jossa käytiin ihmettelemässä paikallista Stockmannia eli Macy'siä josta matka sitten metrolla kohti Twin Peaksia. Twin Peaks on kaupungin keskellä olevat kaksi kukkulaa joihin järjestetään jotain bussi-ajeluita.



Koska emme olleet vielä omaksuneet amerikkalaista ajattelutapaa eli autolla mennään kaikkialle, kävelimme kukkuloille. Kukkukoilta olisi ollut hyvät näkymät kaupungille mutta nyt sumu oli haittanamme. Kävelyssä oli se hyvä puoli että pääsi näkemään paikallista rakentamiskulttuuria tarkemmin. Vapaassa maailmassa ei meinaan nähtävästi ole mitään julkisivulautakuntia päättämässä miltä talot saavat näyttää.




Paluu-matkalla kävelimme Castron, San Franciscon homo-kaupunginosan, kautta ja kävimme yksillä paikassa joka näytti lostarin tanssilattialta. Illalla syömään viereen italiailaiseen ja kovat uhittelut siitä kuinka tänään jatketaan pitkään jossain Castron baareista. Pitkään tarkoitti sitten lopulta sitä että menimmen tien toiselle puolelle yksille ja nukkumaan ennen puolta yötä.

-Jarkko

16.7, Saapuminen San Franciscoon

Perjantai oli päivä joka ei ollut koskaan päättyä. Kuudelta aamulla lähdimme Juhan kanssa lentokentälle ja kallistahan se oli kun emme olleet tajunneet varata airport taxia. Rantamäen Antti oli päässyt oli avuin lentokentälle jo aikaisemmin.

Koneeseen päästiin kivuttomasti ja lento Heathrowlle meni nopeasti mitä nyt vähän odoteltiin lähtövuoroa Helsingissä. Koneessa rupesin tavaamaan Der Spiegeliä saksankielen harjannuttamiseksi. Hidasta oli. Heathrowlla siirryttiin Virgin Atlanticille ja onnistuimme saamaan vielä vierekkäiset paikatkin.

Lento taisi kestää kymmennen tuntia joiden aikana en oikein saanut nukuttua syystä että olen pitkä. Tavasin siis lisää Spiegeliä ja katsoin kaikki tarjolla olevat Simpsonit. Virginin tarjoilut yllättivät sillä lentolipussa luki lunch/snack joka paljastui kohtuulliseksi lounaaksi, kolmeksi-neljäksi snackiksi ja kasaksi olutta/viiniä. San Franciscossa rajamuodollisuudet menivät nopeasti ja lähdimme shared vanilla kohti keskustaa.

Ensimmäinen huomio Yhdysvalloista oli että täällä on ihan älyttömästi autoja: kello oli noin kolme iltapäivällä kun vani pääsi lähtemään lentokentältä ja viisi kaistaisilla moottoriteillä oli paljon autoja mutta sen lisäksi vielä kaikissa lähiöiden talojen pihoissa oli autot vaikka ihmisten pitäisi olla töissä.

Hotellilla check-in ja etsimään Antin ja Ninan huonetta. Siellä olikin sitten tarjolla kylmää olutta ja matkakertomusten vertailua. Ninalla ja Antilla oli ollut hieman huonommat lennot mutta vastineeksi he olivat päässeet katselemaan Espanjan kultajuhlia aitiopaikalta. Siitä sitten vähän piristeitä ja olutta (Sierra Nevada on ~paikallinen panimo, nam!) ja kaupungille harhailemaan.

Pyörimme ympäri Chinatownia sekä kaupoissa että etsien ruokapaikkaa. Chinatown oli ihan aito kiinalaisten asuttama paikka vaikka turistikauppoja olikin paljon. Tarjolla olisi ollut monia hyvin pieniä paikallisten suosimia paikkoja mutta lopulta ravintolaksi valikoitui joku hieman turisteille suunnattu isompi ravintola jonka nimeä en edes muista. Seitsemälle henkilölle seitsemän ateriaa jaettuna täytti jälleen löytyneen nälän ja aterian jälkeen alkoi pilkkiminen. Siitä sitten hotellille ja nukkumaan 26 tunnin valvomisen jälkeen - ah sitä autuutta!

-Jarkko